tiistai 1. syyskuuta 2015

Tapio Koivukari: Unissasaarnaaja

Mutta olisiko ollut niin, että kaikki virallinen opetus asioista oli vähän kuin Kansanhuollon järjestämä muonitus: karua ja pelkistettyä. Tai jos ei ollut, niin helposti se sellaiseksi nähtiin. Ja tällainen ylimääräinen tieto, saatiin se sitten ulkomaisista lehdistä, Amerikan äänen radiosta tai vaikka horroksissa saarnaavan tyttölapsen puheista, se oli kuin mustan pörssin tavaraa, tiskin alta toimitettua herrojen herkkua. (s.109)

Unissasaarnaaja on osa Tapio Koivukarin epävirallisesti nimeämää "Sodan varjot"-trilogiaa, jonka aikaisemmat osat käsittelivät inkeriläisten pakolaisten salakuljetusta (Meren yli, kiven sisään, Johnny Kniga, 2007) ja jatkosodan ajan rintamakarkuruutta (Käpykaartilaiset, Johnny Kniga, 2013). Unissasaarnaaja sijoittuu vuoteen 1949, aikaan jolloin Suomi oli täynnä jälleenrakennusta mutta myös paljon sodan eri tavoin rikkomia ihmisiä ja suurta epätietoisuutta maailmantilanteen edessä.

Syrjäisessä lounaissuomalaisessa Nihtamon kylässä asuu Heinosen perhe, jonka sairastelevainen ja hentoinen Tuulikki-tytär alkaa horroksenomaisessa tilassa saarnata parannuksen tekoa pian koittavan maailmanlopun edessä. Tuulikki saa pian runsain mitoin kuulijoita, saarnaajan kuuntelu tuo vaihtelua pienen maaseutupaikkakunnan hiljaisuuteen. Aika on otollinen maailmanlopun profetioille, monet näkevät juuri käydyn sodan merkkinä lopun alusta. Mutta on niitä, jotka koittavat hyötyä Tuulikin saarnaamisesta. Äiti Veera näkee Tuulikissa tilaisuuden tienata rahaa ja kohota pois pientilallisen puutteellisesta olosta. Isä Jussi taas on sodan jäljiltä "tärähtänyt" ja haluaisi vain viljellä ja tehdä pärekoreja omassa rauhassaan. Luikeromainen saarnaaja Sihvonen käyttää Tuulikkia oman asemansa pönkittämiseen. Tuulikin tuki ja turva on karjalaispoika Jaakko, joka yrittää evakkotien jälkeen sopeutua uuteen elämään länsirannikon umpimielisten ihmisten parissa.

Koivukari luotaa hienosti ja lämpimällä huumorilla luomiensa henkilöiden ajatusmaailmaa ja motiiveja. Erityisesti Tuulikin herkkä, luontomystiikkaan taipuva hahmo on koskettava. Ajan kuvaus on Unissasaarnaajassa vahvaa, erityisesti Karjalan evakot saavat tässä kirjassa ansaitsemansa osan. Pitkät saarnajaksot ovat osittain puuduttavia ja juoni rönsyilee paikoin hiukan hukkateille tragikoomisuudessaan. Kaikkiaan Unissasaarnaaja on kuitenkin erittäin tasokas romaani mielenkiintoisesta ajanjaksosta Suomen historiassa.

Kirjassa keskeisellä sijalla ovat maaseudun jälleenrakennuksen ajan elämänmenon sekä Tuulikin luontokokemusten kuvaus. Siksipä rohkenen osallistua Unissasaarnaajalla Marilen Maalaiselämää-lukuhaasteeseen.

Ei äiti tiedä, ei ehkä ymmärrä, sanon hänelle, että minun täytyy nukkua saunakamarissa, omassa rauhassani, aamun ensi säteihin herätä, ensi valossa kulkea, kun sume viipyy vielä suolla, kastepisara kiiltää hämähäkin seitissä kuin kallis hunajapisara. Moninaisista sinä huolehdit, sanoi Vapahtaja Martalle, minun osani on Marian osa, tulen ravituksi metsästä ja Herran sanojen kuulemisesta, luen vanhaa Raamatun sanaa omassa rauhassa saunakamarissa, minun täytyy ravita itseni, kun minut on aikain merkiksi pantu ja ylleni on tullut voima korkeuksista. (s.143)

Koivukari, Tapio: Unissasaarnaaja. Helsinki: Johnny Kniga, 2015.

4 kommenttia:

  1. Tämä pitää kyllä lukea. Olen niin paljon kuullut tarinoita kyseisestä unissasaarnaajasta - naapurikaupungissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei ollut kovin tuttua että täällä päin on horrossaarnaajia ollut. Kirjassa oli todella mielenkiintoista miten Koivukari esitti hengellisyyden kaipuun ajan ilmiönä, kiinnostaisi perehtyä enemmänkin jälleenrakennusajan henkiseen ilmapiiriin.

      Poista
  2. Koivukarin trilogian komas osa on romaani, jota ei lueta läpi pikavauhtia. Jos Koivukari paiikoin keventääkin huumorilla romaani raskaanpuoleista tematiikkaa, nuoren, herkän tytön traagista kohtaloa, niin kirjan syvin anti on sen elävässä myötätunnossa pientä ihmistä kohtaan. Lisäksi romaanin yksityiskohdat kertovat kirjailijan tehneen vankkaa tutkimustyötä niin hurmosliikkeistä kuin herännäisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Koivukari on tosiaan aina pienen ihmisen puolella ja kuvaa inhimillisiä motiiveja hienovaraisin piirroin.

      Poista

Sano jotain, ilahdun!